Tunnen suurta kutsumusta Ubuntua kohtaan. Sen sanoman jakamista, yhteisön luomista sekä oman potentiaalin esiin kaivamista kohtaan. Aivan kuin sisälläni olisi lankakerä, jota yritän keriä auki. Vetää ja välillä kiskoa siinä toivossa, että ennen kuin aika minusta jättää, tuo kerä olisi kokonaan auennut.

Nuorempana olin huono nukkumaan. Olin hereillä öiseen aikaan. Levottomana ja hermostuneena, sisällä tunne siitä, että minun oli tarkoitus tehdä jotain, tietämättä kuitenkaan mitä se oli. Vasta kun avasin Ubuntu Movementin, valmennusstudion Espoossa, jokin sisälläni rauhoittui. Kuin todeten, nyt olet oikeilla jäljillä.

Ubuntun keskeinen sanoma on, että vasta kun tulemme yhteen, voimme muistaa mitä olla ihminen todella tarkoittaa. Toinen tärkeä sanoma on: ” Minä en voi olla kaikkea sitä mitä minä olen, ellet sinä ole kaikkea sitä mitä sinä olet”. Ajatus siitä, että: ”Mitä parempi sinä olet, sitä parempi minä olen” kumoaa kaikki itsekkäät tarkoitusperät ja poistaa tarpeen kateudelle, kilpailulle ja vertailulle.

Afrikkalainen yhteiskunta on rakentunut hyvin eri tavalla kuin länsimaiset, instituutiokeskeiset valtiot. Oma rooli yhteiskunnassa ei ole arvotettu pelkästään sen taloudellisen hyödyn perusteella. Jokainen kantaa kortensa kekoon ylpeydellä ja kunnialla, huolimatta siitä minkä pituinen tai värinen tuo korsi on. Aivan kuin ihmisten välillä olisi solmittu sanomaton sopimus, ”Huolimatta siitä miten raskasta elämä on, yhdessä selviämme tästä, yhdessä saamme tämän toimimaan”.

Historia, maantiede ja lukuisat sattumat ovat tuoneet meidät tähän hetkeen. Yhtä oikeaa tapaa tehdä ja toimia tuskin on olemassa, mutta avautuminen sille, että voisimme ennemmin oppia toisiltamme kuin sotia toisiamme vastaan olisi varmasti pidemmän päälle hyödyllisempää.

Voimaantunut yhteiskunta on seurausta sen voimaantuneista yksilöistä, ei toisin päin.

Voimaantuminen alkaa, kun pysähdymme itsemme äärelle ja kurkotamme kohti omaa sisintämme. Kohti omia voimavaroja ja niitä lahjoja, joita meidän jokaisen on tarkoitus käyttää ja hyödyntää yhteiseksi hyväksi.

Jotain perustavanlaatuista tapahtuu, kun siirrämme huomion kaikkien muiden virheistä ja ongelmista itseemme ja omaan potentiaaliimme. Siitä alkaa jotain uutta. Jotain sellaista minkä varaan voi alkaa rakentaa. Jotain sellaista mihin ympärillä olevat voivat luottaa ja joka toimii inspiraation lähteenä.

Kun sisäinen valomme syttyy, se alkaa loistaa valoaan myös ympärilleen ja antaa luvan muille tehdä samoin.